Kylistä digitalisaation hermokeskuksia vai taantuvia taajamia? (Ryhmä A)

DigiErko-lähitapaamisessa Essi Ryymin haastoi meitä pohtimaan tulevaisuuden megatrendien vaikutusta työelämään, opiskeluun ja oppimiseen. Ryhmämme sai pohdittavakseen kaupungistumisen ja sen vaikutuksen tulevaisuuden ihmisen elämään. YK:n ennustusten mukaan vuonna 2030 60 % maapallon väestöstä asuu kaupungeissa. Erityisesti Afrikan ja Aasian mantereilla kaupungistumisen vauhti on kova ja ihmiset pakkautuvat suurkaupunkeihin ja niiden laitamille työ- ja markkinamahdollisuuksia etsiessään. Suomessakin suunta on kohti pääkaupunkiseutua sekä muita suuria keskittymiä, kuten Tamperetta ja Turkua.

Kaupungistuminen nähdään usein mahdollisuuksien lähteenä: hyvät opiskelu- ja työmahdollisuudet, suuremmat markkinat, paljon kulutus- ja harrastusmahdollisuuksia, runsaasti palveluja, laajat sosiaaliset verkostot, hyvät liikenneyhteydet, jne. Toisaalta kaupungissa asumisella on myös kääntöpuolensa. Alati kasvavassa suurkaupungissa ruuhkat hidastuttavat matkantekoa, saasteet ja päästöt heikentävät ilmanlaatua ja asumismukavuutta, liikkuminen kasvavassa suurkaupungissa vie yhä enemmän aikaa ja haukkaa suuren osan käytettävissä olevasta ajasta. Asumiskustannukset suurkaupunkien ytimissä karkaavat keskipalkkaisen työntekijän ulottumattomiin, jolloin työ- ja asiointimatkat pitenevät.

Kaupungistuminen on nähty Suomessakin väistämättömänä, joka tulee ennen pitkää näivettämään maaseudun ja pienet kaupungit työväestön ja opiskelijoiden suunnatessa etelän suuriin kaupunkeihin. Valtio on yrittänyt kamppailla tätä kehitystä vastaan muun muassa alueellistamalla virastojaan ja niiden toimipisteitä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Muistatte varmaan kuuluisan Fimea-casen, kun lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen työntekijät vastustivat työpaikkansa siirtoa Helsingistä Kuopioon. Liikenneviraston (nyk. Väylä) Lappeenrannan toimipiste kärsi alkuaikoinaan työntekijäpulasta, kun alueellistamisen seurauksena Lappeenrantaan perustettu viraston toimipaikka avattiin. Viraston työntekijät eivät kokeneet itäsuomalaista pikkukaupunkia kovin vetovoimaisena, joten virasto etsi pitkään sopivia työntekijöitä avoimiin virkoihin. 

Kaupungistumisen vastapainoksi on kuitenkin syntynyt liikehdintään kaupungeista poispäin. Muutama vuosi sitten trendinä oli downshiftata eli leppoistaa elämäänsä joko lähtemällä läppäri laukussa kaukomaille tekemään etätöitä tai tilauskeikkoja oman halun ja kiinnostuksen mukaan. Tämän päivän nousevana trendinä vaikuttaa olevan maassamuutto suurkaupungeista pienempiin taajamiin tai jopa kyliin. Suomessa kaupungistumisen ja ”maalle muuton” trendit vaikuttavat samanaikaisesti kuitenkin niin, että kaupunkiin muutto on vielä yleisempää kuin sieltä pois lähteminen. Ranskassa kehityssuunta on kuitenkin kääntynyt ainakin pääkaupungin Pariisin osalta. YLE uutisoi taannoin, että Pariisin väkiluku vähenee noin 12 000:lla asukkaalla vuosittain. Vuosittain noin 100 000 ranskalaista suuntaa maalle paremman elämänlaadun ja huokeampien hintojen perässä (https://yle.fi/uutiset/3-11010564). Alustatalous, erityisesti AirB&B, on mainittu yhtenä syynä siihen, miksi erityisesti lapsiperheet ovat päättäneet jättää Ranskan pääkaupungin. Suurkaupungin ruuhkat, lakot, turvattomuus ja heikko ilmanlaatu ovat olleet myös tärkeitä vaikuttimia maalle muuton taustalla. Kaupungistuminen on Ranskassa pysähtynyt ensi kertaa sitten 1940-luvun. Olisiko Ranskan malli mahdollinen myös Suomessa?

Asuinpaikan valintaan vaikuttaa merkittävästi alueen palvelutaso ja perheet miettivät usein asuinpaikkaansa valitessaan päiväkodin ja koulun läheisyyttä. Tilastokeskuksen koulurekisterin mukaan vuosina 2011-2018 Suomessa lakkautettiin 518 alakoulua ja lakkautuksista 66,2 prosenttia kohdistui maaseudulle. Syntyvyyden laskeminen on pakottanut kunnat tarkastelemaan kouluverkkojaan kannattavuuden näkökulmasta – mutta voisiko palveluita toteuttaa uudella tavalla?

Suomessa on pari vuotta sitten käynnistynyt poikkeuksellinen koulukokeilu, kun Keski-Pohjanmaalla Kannuksessa sijaitseva Eskolan kyläkoulu aloitti toimintansa pienen Uudellamaalla sijaitsevan lapinjärveläiskoulun etäkouluna (https://yle.fi/uutiset/3-10498006). Maantieteellisesti koulut sijaitsevat lähes 500 kilometrin päässä toisistaan. Mobiilikoulukokeilussa opetus toteutetaan etäyhteyksien avulla. Kyläkoulussa kouluaan käyvät oppilaat seuraavat Uudellamaalla annettavaa opetusta interaktiivisten näyttöjen avulla. Teknisenä yhteistyökumppanina toimii Google, jonka ohjelmia käytetään etäopetuksessa.

YLE uutisoi myös muuttotappiokunta Mänttä-Vilppulan vetovoimasta taiteilijapiireissä (https://yle.fi/uutiset/3-11191384). Artikkelin mukaan kunnan tekevät vetovoimaiseksi asuntojen halvat hinnat, asuntojen koko ja monikäyttöisyys sekä rauha, hiljaisuus ja maisemat. Taiteilijat myös arvostavat suuresti sitä, että taidetta arvostetaan kunnassa ja sinne onkin kerääntynyt useita taiteilijoita. Ehkä pienien kuntien etuna tulevaisuudessa voisi olla juuri se, että ne voivat yksilöityä eri tavalla kuin suuret kaupungit. Mitäs sanotte taiteeseen, musiikkiin, näyttämötaiteeseen, urheiluun, kädentaitoihin, peliteknologiaan tai eräilyyn keskittyneistä kunnista? Ehkä siellä olisi puitteet valmiina keskittyä tekemään juuri sitä omaa juttua? Peliteollisuus voisi hyötyä sellaisesta kunnasta, jossa olisi monia erilaisiin teknologioihin liittyviä yrityksiä, hyvät tietoliikennevalmiudet ja toisaalta taas hyvät mahdollisuudet pitää hyvinvointia yllä. 

Mielenkiintoista artikkelissa oli myös, että kesämökin ajatusta laajennetaan. Kesämökki voisi olla kakkoskoti pienessä kunnassa. Moderni mökkikansalainen asuu kahta kotia ja ehkä raja niiden välillä hälvenee. Jos työ antaa myöten, niin hyvät tietoliikenneyhteydet ja etätyömahdollisuus antavat mahdollisuuden työskennellä osan työajasta kakkoskodissa. Tämä varmasti vaikuttaisi työntekijän hyvinvointiin ja antaisi erilaisia mahdollisuuksia esimerkiksi verkostoitumiseen. Tietenkin parannusta vaaditaan myös julkisten liikennevälineiden käytössä ja junaliikenteessä.

Moni työnantaja tarjoaakin jo mahdollisuutta etätöihin, silloin kuin se onnistuu työnkuvan kannalta. Asenteet etätöitä kohtaan ovat pikkuhiljaa muuttuneet suotuisammiksi – ei ole enää niin väliä, missä asiantuntija työnsä tekee, kunhan se tulee tehtyä. Edelleen etätyö rajoittuu kuitenkin siihen pariin päivään viikossa; kokoaikaisesti etätyötä tekeviä on hyvin vähän.

Etätyön onnistumisen kannalta tärkeää ovat kehittyneet työkalut, jotka mahdollistavat esimerkiksi etäneuvottelut, sekä tietysti toimivat ja nopeat yhteydet. Rinteen hallitusohjelman tavoitteissa oli mm. rakentaa nopea, maanlaajuinen valokuituverkko. Edellytykset etätöiden tekemiseen ovatkin parantuneet kaupunkeja nopeammin juuri maaseudulla.

Kuitenkin etätöitä tehdään enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Tähän vaikuttaa juurikin toimintojen keskittäminen suuriin kaupunkeihin. Harvemmin työpaikkailmoituksissa näkee mahdollisuutta tehdä työtään pääsääntöisesti jostain muualta maasta, jos yritys on kirjattu esimerkiksi Helsinkiin.

Ihminen on onnellinen, kun saa asua siellä, missä tykkää asua. Kaikki meistä ei valitse asuinkuntaansa sen takia, että haluaa juuri kyseiseen kaupunkiin, vaan syynä on opiskelu- tai työ. Ja siitä paikasta tulee sitten koti. Ehkä me voisimme joskus miettiä myös sitä, että tässä kunnassa tai kaupungissa haluaisin asua ja miettiä sitten, että mitä tai miten voin opiskella haluamaani ammattiin ja voisiko kunnassa olla mahdollisuutta työskennellessä haluamassani työssä.  Ovatkohan tulevaisuudessa omat toiveet, kuten perheen ja suvun läheisyys, rauha ja juuret, suuremmassa roolissa vai jatkuuko kaupungistuminen?