Digiosaamisen kehittäminen organisaatiossa (Ryhmä A)

Edellistä vuosikymmentä kutsuttiin julkisuudessa usein osaamisen ja jaksamisen vuosikymmeneksi. Nyt 2020-luvulle tullessa olemme vastaavasti eläneet digitaalisten palvelujen ja sovellusten kehittämishuumassa, jossa toimintoja on hiottu palvelumuotoilun avulla huippuunsa. Mutta mitä on tapahtunut henkilöstön osaamisen kehittämiselle?  

1990-luvulla henkilöstötyötä hajautettiin linjajohdon vastuulle henkilöstöosastoja pienentämällä sekä siirtämällä henkilöstötehtäviä ja vastuuta esimiehille. Nyttemmin on siirrytty tilanteeseen, jossa henkilöstöjohtamisen merkitys on jälleen korostunut. Tämä näkyy muun muassa osaamislähtöisessä ajattelussa sekä henkilöstöjohtamisen ja henkilöstön hyvinvoinnin näkemisestä yhtenä yrityksen menestystekijänä. 

Henkilöstöjohtamisen tärkeyttä tulevaisuudessa lisääviä yhteiskunnalliset trendejä ovat muun muassa mahdollisesti pitkäkin maailmanlaajuinen talouden taantuma, väestön ikääntyminen, osaamisen nopea vanheneminen, maahanmuuttajataustaisen työvoiman lisääntyminen sekä toisaalta tiettyjä aloja uhkaava työvoimapula. Maailmanlaajuisen koronapandemian vaikutuksista voidaan tässä vaiheessa esittää vain valistuneita arvauksia. Keväällä 2020 siirryttiin miltei yhdessä yössä etäopetukseen oppilaitoksen omista digitaalisten palveluiden käyttöönottosuunnitelmista riippumatta. Kukaan ei tässä vaiheessa kysynyt, mitkä olivat opettajien valmiudet etäopetuksen toteuttamiseen.

Kun luokka on täynnä diginatiiveja, jotka ovat imeneet ensimmäiset älypuhelimen bitit jo äidinmaidon mukana, tilanne asettaa haasteita henkilöstön digiosaamisen kehittämiselle.

Asennemuutosta kaivataan jokaiselta digiasioissa

Digiosaaminen on yhteydessä kaikkeen osaamiseen tänä päivänä. Digiosaaminen on kansalaistaito ja siinä tulee kehittyä. Työnantajat olettavat, että työntekijälle digiosaaminen on tuttua. Haasteena on pedagoginen näkökulma, miten opettajat pystyvät hyödyntämään digitaalisia välineitä omassa opetuksessaan. Jos työpaikalla on vaikka käytössä Officen ohjelmat, työntekijän ammattitaitoon kuuluu niiden käyttäminen - mutta ohjelmien käyttöön opetuksen välineenä kaivataan tukea, neuvoja ja resursseja. Maailman muuttuessa digitaalisemmaksi kaikki muuttuu. Esimerkiksi opettajankoulutuksen on huomioitava digitaalisuus opettamisen välineenä uudella tavalla. Haasteena olemme me, joiden koulutuksista on aikaa ja erityisesti ne, jotka eivät koe kehittymistä ja omien tietojen ajantasaitamista tärkeänä - saati sitten miettisivät digitaalisten mahdollisuuksien kehittymistä tulevaisuudessa. Miten motivoida työntekijöitä uuden oppimiseen? Aina ei riitä, että koulutusta on tarjolla. Viime kädessä kyse on yksilön asenteesta ja omasta halusta sen muuttamiseen. 

Digitaidot ovat siitä vaikea asia, että monelle ne saattavat tuntua osittain jopa pelottavilta. Ajatukset siitä, että olen ennenkin pärjännyt ilman, ovat vahvoja. Työntekijä voi myös kokea pelkoa siitä, että jää tarpeettomaksi digitalisaation myötä. Ehkä jos työpaikoilla lähdettäisiin liikkeelle siitä näkökulmasta, että osaamalla nämä digitaidot, työsi vie vähemmän aikaa, voit keskittyä olennaiseen ja saada työstäsi sitä kautta mielekkäämpää. Ehkä me kaikki tarvitsemme joskus sitä, että pohtisimme vaikka yhdessä työkavereiden kanssa entisiä aikoja. 

Tuhottomasti aikaa kului päiväkirjojen täyttämiseen, erilaisiin arkistointijärjestelmiin ja paperikasojen läpikäyntiin. Nyt on erilaista ja mitä tulee olemaan tulevaisuudessa. Tänä päivänä käytämme sujuvasti digitaalisia välineitä helpottaaksemme arkeamme: otamme kuvia jääkaapista kauppareissun helpottamiseksi, luomme harrastusryhmistä whatsapp-ryhmiä aikataulujen selkeyttämiseksi, hoidamme monia asioita kotoa käsin virka-aikojen ulkopuolella. Meidän ajatuksemme siitä, että tämähän on kätevää ja nopeaa, pitäisi saada myös työpaikalle entistä paremmin.  

Se, että työnantaja on tuputtaja ja pakottaja digiasioissa, pitäisi saada muuttumaan. Tässä kohtaa vertaistuki tulee tärkeään rooliin. Se, että työpaikalla olisi ainakin yksi henkilö nimetty digivastaavaksi tai digitutoriksi, olisi todella tärkeää ja se, että hänellä olisi siihen resursseja. Vielä tärkeämpää olisi saada aikaan ilmapiiri, jossa digivastaava on rinnallakulkija ja hänen kanssaan voi turvallisesti perehtyä uusiin asioihin, mutta hän ei olisi siinä suhteessa opettajan roolissa. Yhdessä oppimalla vahvistetaan jokaisen uskoa omaan osaamiseen ja sen kehittämiseen.